Aamu. Herään 7:20 niinkuin viimeiset 5 päivää olen herännyt. Jälleen painajainen. Enkä tajua sitä painajaiseksi, en herää kesken, herään rauhassa, en hauko henkeäni. Eilen hukuttauduin sänkyyn jo illalla 9. Vihdoin uni tulee, tosin ei itsestään.


Jälleen turta ja turhautunut. Nousin ylös ja heitin hupparin niskaan, vaelsin aamukokoukseen, sen viisi minuuttia juoksutin katsettani kattovaloissa, ja oman nimeni kohdalla sanoin totutusti: miulla ei oo kai mitään tänään.
Ei toimintaterapiaa, ei psykologia, ei keskustelua. En tiedä oikeastaan haluunko ees niitä.


Aamukokouksen jälkeen lenkille, sekin sama ollut jo monta päivää, tänään keuhkot tuntu olevan täynnä vettä en vaan  jaksanu juosta tänään. No kai se sit tästä paranee. 


Oon muutaman päivän kans miettiny soittasinko Lauralle. Sitä on ollu jollai tasolla aikamoinen ikävä. Ja tänään Tapsa käveli vastaan, perästä pyöräili Aapi. .. Ehkä miun pitäs soittaa sille lauralle




- kata