save me from citylights: Babble, Babble, Bitch, Bitch Rebel, Rebel, Party, Party

Marilyn Manson 11.11.2009 Hartwall Areena

Olin tuossa keskiviikkona Helsingissä katsomassa Marilyn Mansonin keikan. Joensuusta lähdettiin 9 junalla kohti helsinkiä keskiviikko aamuna. Siinnä vaiheessa en vieläkään oikein täysin tiedostanut minne olin menossa ja miksi. Muistan kun liput tulivat myyntiin tilasin ne ensimmäisten 2 minuutin aikana itselleni ja siskolleni. Aika on nyt syksyllä kulunut nopeasti, ehkä liiankin. Ja yhtä arvaamatta se tuli tämäkin päivä sitten vastaan. Helsingissä sitten pyörittiin ja kierreltiin kauppoja Reetan (sisko/veli) ja Unnin kanssa. Lähdettiin käymään hotellilla, jätetiin sinne turhat kamat ja tehtiin viime hetken fiksaukset lettiin yms. Sitten n. 6 aikaan lähdettiin kohti Pasilaa ja Hartwall Areenaa raitsikalla. Matka meni siinnä ihan rattoisasti Royal Salmiakki snapsin seurassa.

Kun saavuttiin itse paikalle, siellä ei näkynyt paljoakaan porukkaa. Ehkä n. 200 ihmistä siinnä ovella mikä oli vähän verrattuna siihen mitä odotettiin. Ovet aukesi joskus 7 aikaan ja kaikki rynni sisään. Sisällä heitettiin kamat narikkaan ja juostiin jonoon mikä vei saliin. Sit joku tyyppi huus et hei täällä ois lyhyempi jono. Kukaan ei tuntunut tajuavan sitä ja syöksyttiin Reetan kanssa suoraan tarkastuttamaan liput, portaat alas ja lavan luokse. (Unni oli tässä vaiheessa jäänyt ulos koska sen lippu sattu olemaan Reiskalla.

Sali tuntui täyttyvän hitaasti, istumapaikatkin olivat enemmän täynnä kun kenttä. Odoteltiin ja katseltiin ympärillemme. Siinnä vaiheessa olimme lavasta katsottuna ehkä viidennessä rivissä. Lämppäri taisi aloittaa 8 aikoihin ja heitti reilun puolentunnin setin. Ajoista en ole ihan varma sillä kelloa en paljoa vilkuillut. Lämppärin eli Vanity Beachin aikana valuttiin Reetan kanssa kohti eturiviä. Jotenki huomaamattamme oltiinki siinnä keskivaiheilla toisessa rivissä. Kun tuo Vanity Beach lopetti soitantonsa ja vapautti lavan Mansonille lavan etuosan peitti valtava kangas. Sitä mustaa kangasta katsellessa sitten odotettiin en tiedä miten pitkään, aika oli pysähtynyt (minulla ainakin) joten en tajunnut mistään mitään, enkä vieläkään ihan sisäistänyt sitä että Manson itse on tulossa tuohon aivan eteeni.

No kun se aika viimein koitti, intro pamahti käyntiin ja lavan peittävään kankaaseen heijastui punaista rauhallista valoa jonka läpi erotti jonkun hahmom liikkuvan mikkitelineen lähellä. Yleisö hurraa, kiljuu taputtaa. Siinnä vaiheessa aloin jo tajuamaan, että nyt se tapahtuu. Punaisen valon kanssa vuorotteli nopea valkoinen strobovalo, ja ne tukivat musiikkia. Aikansa intron kestettyä, se musta kangas tippui alas ja bändi alkoi soittamaan. Silloin porukka taisi tajuta (muutkin kuin minä), et siinnä ne nyt on ja hirvee puskeminen alkoi. Siihen on kyllä tottunu kun on muutamia keikkoja seilannu.

Yhtään kuvaa en koko keikasta ottanut, enkä olisi halunnutkaan. En kuulu niihin ihmisiin jotka haluavat ikusitaa idolinsa. Sitäpaitsi miusta tuntuu aina paremmalta olla mukana menossa eikä räpsiä kuvia, varmaan hermostusin jos ees yrittäsin. Mut onneks jotkut jaksaa!
Keikan lopetus oli aivan uskomaton! Ja keikka kokonaan oli aivan uskomaton. Kaikesta tästä huolimatta jäin kaipaamaan muutamia "legendaarisia" vetoja esim. The Death Song, The Fight Song, mObscene ja niin edelleen.

Näillä fiiliksillä jatketaan seuraaviin keikkoihin:

Haloo Helsinkin @ Kellari 21.11.09

Lamb of God @ Kulttuuritalo 08.03.10

Ja tähän loppuun vähän tarpeellista turhuutta. Tuli siellä pääkaupunkiseudulla ostoksiakin tehtyä seuraavana päivänä.